Kulunut työvuosi on ollut todella raskas, uuden organisaation myötä töiden määrä nousi selvästi ja väki väheni, ei sillä, että olisimme laiskotelleet aikaisemminkaan. Parina päivänä kuussa oli kuitenkin aikaa siivota työpöytä ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Kun työtilanne alkoi alkuvuodesta ahdistaa kuvittelin ylitöitä tekemällä voivani hallita tilannetta ja saada asian ratkaistua. Kilttinä tyttönä vietin liki kaiken vapaa-aikani työpaikalla, toukokuussa alkoivat sitten voimat loppua.
 
Jostain sattuman oikusta kotona lauantaina netissä surffatessani törmäsin koivunlehti-shaaliin ja päätin tehdä sellaisen itselleni. En ollut neulonut satunnaisia joululahjoja lukuunottamatta mitään yli kuuteen vuoteen, mutta sellainen oli saatava. Googlen avulla sain selville mahdollisia lankakauppoja ja ei kun merinosilkkiostoksille. Tavoitteenani oli tehdä pikkujouluihin mustasta merinosilkistä shaali. Ensimmäisessä potentiaalisessa kaupassa ei ollut kyseistä lankaa ja minulle näytettiin kuinka ohutta se oli. Sitten minulle esiteltiin vaihtoehtolankoja; Dropsin Alpacaa ja jotain vauvalankaa. Silittelin alpakkaa kaupassa ja se oli juuri se mitä tarvitsin, pehmeää. Värikin vaihtui, sillä halusin ehdottomasti ruohonvihreää, ehkä elämässä sittenkin on toivoa. Niin ja bambupuikotkin minun oli saatava, sitten kiiruhdin kotiin, matkalla silittelin alpakoitani. Ennen kesälomaa sain shaalini valmiiksi ja edelleen se kaiken ympäröivässä pehmeydessään on ihana ja usein käytössä. Siitä alkoi ahkera neulominen, valmiina on jo ties kuinka monet sukat ja haaveissa muitakin töitä.

Syksy ei ole ollut työn suhteen yhtään helpompi, olen tietoisesti yrittänyt lähteä ajoissa pois töistä, mutta se ei tunnu onnistuvan. Yritys on kuitenkin kova, onneksi syksyllä on ollut monta mukavaa neulejuttua, kuten sny ja sen myötä on ollut usein kiire postiin. Olen selvästi rentoutuneempi nyt kun neulon, sillä huomattavasta työpaineesta huolimatta nukun melkoisen hyvin, toki kissa minut saa hereille aina välillä, mutta en yleensä valvo aamuöisin.

Nyt minä menen rentoutumaan joululahjasukkien pariin sohvalle, ne ovat jo toiseksi viimeiset. Huomenna lähdemme kissan kanssa paistamaan pipareita äitini luokse. Kissa jää jo joulunviettoon kun minä matkustan sieltä suoraan töihin torstaina, kissoilla on lyhyemmät vuodet, mutta pidemmät joulut =)