Viikonloppuna huomasin esittelyjä monissa blogeissa ja kovasti mietin mitä haluan kertoa itsestäni kaikille mahdollisille lukijoille.

Synnyin hiukan yli kolmekymmentä vuotta sitten kaukana napapiirin pohjoispuolella sairaanhoitaja-äidin ja metsänhoitaja-isän esikoiseksi. Ensimmäisen elinvuoteni aikana muutin jo hiukan etelämmäksi Perämeren rannalle. Minulle syntyi pikkusisko ja hiukan myöhemmin toinen.

Kun sitten tulin kouluikään (ts. aloitin peruskoulun) muutimme itärajalle susien ja karhujen keskelle Kolin tuntumaan. Siellä sitten opettelin lukemaan ja laskemaan, sekä perehdyin muutenkin kouluhommiin kolmen vuoden ajan. Sitten perheemme muutti lähemmäs pääkaupunkia ja mummolaa elämäntilanteen muututtua isän vakavan sairastumisen myötä.

Jatkoin koulunkäyntiä ja sain ylioppilaslakin vuonna 1994. Saman vuoden syksyllä jatkoin opintojani (pitkin hampain) Helsingin kaupungin Laboratorioalan ammattioppilaitoksessa, koska en saanut toivomaani (ja hakemaani) paikkaa yliopistossa. Kuin varkain valmistuin ammattiin vuonna 1996, työtilanne oli tuolloin huono ja olinkin syksyllä muutaman kuukauden työttömänä. Kunnes 10 vuotta sitten minulle soitettiin eräänä kauniina perjantai-iltana ja kysyttiin olisinko kiinnostunut työpaikasta. No olinhan minä, vaikka töitä luvattiinkin vain puoleksi vuodeksi. (Jostain kumman syystä olen edelleen samassa työpaikassa.)

Työskentelen päivisin (ja välillä unissani öisinkin) siis laboratoriossa, jossa teen sekä analyysejä että huolehdin erinäisistä asiakaspalveluun liittyvistä asioista. Työn ohella olen suorittanut ammattikorkeakouluopintoja, jotka onneksi alkavat olla jo loppusuoralla. Joulukuussa minun pitäisi valmistua insinööriksi.

Käsitöistäkin varmaan pitäisi kertoa jotain. Pyysin äitiä opettamaan neulomista tokaluokkalaisena ja ensimmäinen työni oli peitto barbille. Siitä se sitten lähti, olin koulussa aina se nopea käsityöntekijä ja sain tehdä useamman välityön, että muutkin ehtivät mukaan. Jos minulta olisi kysytty niin olisin valinnut varmaankin teknisen työn, sillä tekstiilityötunneilta ei kovasti uusia ideoita tullut. Neuloin kotosalla paitoja jo yläasteikäisenä. Opiskeluaikoina tein paljon käsitöitä koulumatkoilla, jostain syystä neulominen väheni työelämään siirtyessäni, saatoin tehdä työn vuodessa ja se riitti.

Tänä keväänä sitten vahingossa netissä seikkaillessani näin Koivunlehtishaalin ja tuli tunne, että tuollainen on saatava. Niinpä sitten vain lankakauppaan, tarkoituksenani oli ostaa mustaa merinosilkkiä, mutta tulinkin kotiin vihreä Drops Alpacan kanssa. Siitä se tällä kertaa lähti, tänä vuonna on valmistunut jo melkoinen määrä sukkia, muutama huivi ja lisäksi koti on täyttynyt langoista ja puikoista.