Tänään oli aika tavallinen maanantai, aamulla kiiruhdin bussiin ja töihin. Matkalla tein sukkaa Tekeleen ja tuunauksen keräykseen, kylläpä tuo seiskaveikka on kankeaa neulottavaa. Päivällä oli onneksi kokous ja niinpä sain kantapään käännettyä, kotimatkalla sitten teinkin jo vartta. Sukka on sen verran tylsä tekele, että en ota sitä mukaan ulkomaan matkalle vaan varaan mukaani langanloppuja, joista teen ohuilla puikoilla varrettomia sukkasia.

Kun työpäivä oli suoritettu (juurikin työpäivä, työt eivät vielä tulleet valmiiksi) kipaisin eläinkaupan kautta kotiin, sillä blogikissalle piti ostaa hiekkaa ja raksuja hoitoon viemisiksi. Postimies oli jättänyt lapun, ettei saanut lähetystä mahtumaan luukusta. Harmi, ettei pakettia voi hakea ennen huomista, silllä matkasta johtuen seuraava mahdollinen hetki on vasta perjantaina. Kamalasti jännittää, että onko paketti SNYltä, Amazonilta, Ebaysta vai joltain salaiselta ihailijalta.

Sitten pikaisesti välipalaa ja eikun balettiin. Ovea avatessani aistin savunhajua rappukäytävässä joten oli mietittävä lähteäkö vaiko jäädä, haju voimistui alaspäin mentäessä. Niinpä tarkastin pyöräkellarin, ei ollut siellä tulipaloa. Seuraavaksi avasin ulko-oven ja kas tuhkakuppi (sellainen ruma seinämalli) se siinä oli ilmiliekeissä. Mitä tekeekään neulojamme a) kirkuu ja huutaa apua b) soittaa palokunnan vai c) kipaisee kotoa kannullisen vettä ja sammuttaa palon.

No kipaisiin portaat ylös, hain kannun ja sammutin tulen, sitten vain kannu rappukäytävään odottelemaan kotiinpaluuta.

Jumppa teki taas hyvää, näin muutaman kerran jälkeen askeleetkin alkavat sujua (ainakin hetkittäin), vaikken mikään balleriina olekaan. Sitä vain ihmettelen, miten aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä jumpassa. Ohjaajan piti moneen kertaan pyytää juorutätejä sulkemaan suunsa tai poistumaan paikalta ja soipa salissa jonkun ääliön kännykkäkin kesken jumpan, ÄRMM...

Nyt on sitten laukku jotakuinkin pakattu, passi käsilaukussa, kissa hoitopaikassa ja nainen valmiina yöpuulle. Huomenna sitten kohti etelää laivalla, pakkasin laukkuuni ylimääräisen repun siltä varalta, että paikalliset villalangat päättävät anoa turvapaikkaa luotani.