Sain tänään omenoita työkaverilta, niitä oli määrä tuoda piirakkatarpeiksi, sillä perjantaina on tarjoamme omenapiirakkaa kahvilla. En tiedä minkäkokoista piirakkaa minulta odotetaan, mutta omenoita sain repullisen. Saan kuulemma tehdä lopuista jotain hyvää itselleni. Niinpä tein tänään kauraomenapaistosta ja porasin osan omenoista odottamaan talvisia uuniomenahetkiä.

Omenaherkkuja syödessäni olen neulonut hyväntekeväisyyssukkaa seiska veikasta. Lanka tuntuu tosi paksulta eli ei ole minun makuuni ja siitä syystä se saa jatkossa jäädä kauppaan. Toisaalta asunnottoman villavaatteet saavat olla varmaan paksumpia kuin minun unisukkani. Lounaalla tuli tänään puhetta käsitöistä ja ruokaseurani kehui kovasti keräyksen kohdetta, sillä talvi on asunnottomille ankeaa ja kylmää aikaa.

Nyt taidan harkita nukkumaanmenoa, jotenkin tuo työelämä tuntuu vievän mehut tällä hetkellä, vaikka olenkin onnistunut pitämään työajan normaalina (eli siinä mistä minulle maksetaan palkkaa). Normaalista työajasta olen ylpeä, sillä minä olen vuosia ollut liian kiltti, venynyt ja joustanut aina tarvittaessa.