Olen aina naureskellut sille, ettei mummo koskaan laita uusia vaatteita päälleen vaan niitä säilytetään ensin muutamia vuosia kaapissa. Huomaan kuuluvani sukuun, koska en millään raaski laittaa uusia villasukkia jalkaan, vaan odottelen parempaa tilaisuutta (jota en kyllä millään keksi). Kovan harkinnan jälkeen (ja kun olin hokenut itselleni, että voin sitten tehdä uudet sukat kun nuo ovat kuluneet puhki) uskaltauduin sitten laittamaan ruskeat bambu-villasekoitesukat jalkaani ja ne olivat ihanat, erityisesti ne jalassa oli hyvä nukkua ja unet olivat kauniita.

Töissä oli edelleen tietoteknisiä ongelmia ja kun printteri ei iltapäivällä uhkailuistani huolimatta (kerroin omistavani talon suurimman vasaran, enkä pelkää käyttää sitä) suostunut tottelemaan minua,  päätin lähteä normaalia aikaisemmin pois. Olin jo aikaisemmin sopinut tapaamisen keskustaan, joten pääsin ajoissa paikalle. Kävin noutamassa uudet silmälasit, nyt on taas maailma kirkkaampi. Pitänee vielä käydä kiristyttämässä sankoja hiukan, sillä lasit valuvat nenällä.

Nyt taas sohva kutsuu