Kävin tuossa lukemassa artikkelin, josta Tekeleessä ja Tuunauksessa oli puhetta. Ehkäpä neulominen on kustantajan näkökulmasta katoamassa olevaa kansanperinnettä, sillä kaikki eivät osta kirjoja neulomisensa avuksi. Ainakin saatavuustietojen valossa uudet neulekirjat ovat kohtalaisen suosittuja lainattavia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Netti on myös tuonut ohjeita saataville runsaammin kuin aikaisemmin, mikä ainakin minulle aiheuttaa ideaähkyä. Toinen toistaan ihanampia malleja löytyy jatkuvasti, mutta aikaa on rajoitetusti kaikkien ihanuuksien toteuttamiseen.

Lankojen hinta on neulebuumin (tai jonkun muun syyn) myötä noussut melkoisesti. Muistelin eilen, että vuonna 2000, kun viimeksi itselleni puseroa neuloin olisin maksanut pitkän villatakkini langoista hiukan yli 100 markkaa ja se oli mielestäni tosi kallista. (Olin jo silloin työelämässä eli mistään opiskelijaelämästä se kallis hinta ei johtunut.) Villatakki on edelleen käytössä ja tein sen Isoveli-langasta, jonka ostin Leppävaaran Maxi-vainaasta (näin se aika kuluu). Jos nyt jostain saisi ison villatakin verran villasekoitelankaa reilulla 20 eurolla niin siellä olisi neulojia kauempaankin lankaa hamstraamassa.

Neulebloggaminen on saanut minussa esiin neulebongarin. Tuossa viikolla kun olin surullisen kuuluisilla kenkäostoksilla näin yhdellä naisella mukavan Feather and Fan-kuvioisen ponchon. Melkein jo menin kysymään langantietoja ja blogin osoitetta, onneksi en mennyt nolaamaan itseäni. Nimittäin seuraavana päivänä käväisin Halvassa & Mauttomassa, ja siellähän niitä ponchoja oli myynnissä.

Neulominen on tartuntatauti. Ystävä soitteli aamulla ja kertoi innostuneensa uudestaan neulomaan, rentouttaa kuulemma mukavasti.